Lauantaina 8.10.2011
 
Leksa kuuluu nyt ryhmään Golden ages, eli saa alennusta pari taalaa joissain paikoissa.
 
Kerron kuitenkin nyt torstaista, kuudes päivä.
 
Aamulla otettiin leirin vierestä bensaa ja kaasua: Autoissa on kiinteät säiliöt, joita täytetään huoltsikoilla, kaasu on halpaa, joten ei kannata pihtailla sitä.
 
Ajettiin uudelleen Crescent Cityyn hiukan vielä satamaan katsomaan. Eilen oltiin nähty tyyppi, jolla oli iso valkoinen papukaija olkapäällä. Yritin ottaa heistä kuvaa takaapäin, koska heillä oli pari ihailijalokkia kipittämässä perässään. Kamera ei kuitenkaan suostunut ottamaan kuvaa, mikä oli mystistä, koska tämän jälkeen se taas toimi. Tämä sama kaveri oli nyt satamassa fillarilla katsomassa lokkeja, kissoja ja merileijonia. Hänellä oli pitkä vaalea tukka ja lippis. Ensin luultiin häntä naiseksi, mutta kyllä hänen täytyi olla mies, koska iso papukaija olkapäällä kulki kevyesti mukana.
 
Lähdettiin taas katsomaan isoja puita rannan Redwood National Parkiin tietä, joka kulki 101 rinnalla kierrellen valtavan kokoisten punapuiden väleissä. Metsässä oli tosi pimeää, valoa siivilöityi joistain väleistä kun ajoimme vasten aurinkoa. Kosteus nousi höyrynä, aluskasvillisuus rehottaa hyvin pimeydestä huolimatta. Eteneminen on hidasta mutkaista ja kapeaa tietä pitkin, joten oltiin yötä leirissä luona puun (The Immortal tree), jota ei tulva, metsurin kirves, eikä edes salama olleet tappaneet, ikää puulla n.1000 v.
 
 
Perjantaina jatkettiin tätä jättiläisten tietä (Avenue of the Giants), käytiin katsomassa puita, joiden läpi pystyi ajamaan autolla. Myös eräässä paikassa oli ihanat kaksi ”muumitaloa” puiden sisällä.
 
 
 
 
 
 
 
Yön leirin löytyminen on haastavaa, koska osa on jo suljettu ja kaikki loput täynnä. Saatiin kuitenkin paikka Caspar Beach RVPstä, jossa olikin viikonlopun hulinat täysillä. Amerikkalaiset tulevat metsiin ja rannoille polttamaan nuotioita, kahlaamaan meressä, kalastamaan, pelaamaan petankia ja ties mitä ja tietysti syömään eväitä. Aamulla he ovat liikkeellä jo ennen kahdeksaa, eikä yöllä pahemmin kukuta.
 
 
Tänään lauantaina ollaan taas jatkettu, ollaan jo n. 150 km päässä San Franciscosta leirissä, joka oli täynnä. Mutta opimme, että aina kannattaa kuitenkin kysyä. Tänään nähtiin Venäläisten paalulinnoitus, joka oli 1800-luvun alussa eteläisin paikka, jonne he tulivat kauppaamaan turkiksiaan. Rakennukset ovat uudelleen tehtyjä silmiä hivelevän paksusta punapuusta. Esim. ovet ja ikkunaluukut ovat tosi massiivisen kauniita. Mikäli nykyiset varastot kynttilöineen, saippuoineen ja muine tarveaineineen olivat oikean tiedon mukaiset, asioita on hoidettu mallikkaasti. Kalusteet ovat myös kauniita ja taidokkaita puusepän työnäytteitä. Tykkejä oli 41 eri mallia, torneista jahdattiin inkkareita ja etelästä päin tulevia espanjalaisia ja otettiin niiltä luulot pois. Tsaari myi kuitenkin Alaskan amerikkalaisille rahapulassaan ja homma loppui siihen.