Blogin aloitusmietteitä: Tarkoitus siirtää kuvia kaikilta matkoilta blogiin. Löytää sieltä myöhemmin itsekin helposti missä ollaan käyty ja milloin.

Nyt, kun ollaan selailtu koneella olevia kuvia, tuntuu siltä, että joka maailman kolkasta on samantyyppisiä kuvia. Itsekritiikki on myös ehkä liian kova, kuvat ovat epätarkkoja tai tylsiä tai eivät nuo nyt ketään kiinnosta.

Matkoja olemme tehneet 80-luvulta lähtien omalla autolla ympäri Eurooppaa. Viime vuosina olemme taas palanneet automatkailuun ominpäin.
 
Ensimmäinen kaukomatka tehtiin 1999 Ecuadoriin ja siellä mm. risteilimme Galapagossaarilla. Matka oli huikaiseva! Mielettömän upea kokemus kaikkineen, jopa tulivuoren purkauksineen, vaikka sen vuoksi osa matkamme ohjelmasta jouduttiin muuttamaan.

Kilimanjaron huipulla.

Ihanat kokemukset saavat haluamaan aina uudestaan matkalle.

 

Olimme saaneet kipinän tehdä erilaisia matkoja muitakin ja niinpä aloimme treenata Kilimanjarolle kiipeämisen varalle tarkoituksena todella päästä huipulle. Siellä me myös kävimme. Viimeisenä yönä edetessämme yli 5000 metrissä vauhdilla kaksi askelta ja tauko, kävi mielessä: ”mitä h…ttiä minä täällä teen ja vielä maksan tästä paljon”. Mutta huipulla, kun aurinko nousi, tunne oli mieletön. Siellä Afrikan katolla jaksoimme vielä hiukan lumista polkua kaikkein korkeimmalle kohdalle, Uhuru Peakille 5895 metriin. Toki näimme muutakin tällä matkalla, kävimme safarilla ja muutama päivä lekoteltiin rannalla ja pidettiin hauskaa. Koko matka oli hauska, porukka oli tosi hyvä.

Olimme todenneet, että ei pelkästään matkan toteutus ole se juttu, vaan myös siihen valmistautuminen, yhteiset kunnonkohennuslenkit myös miltei joka päivä. Ajatuksena oli myös se, että vanhana voimme matkailla vaikka pyörätuolissa, mutta nyt mennään, kun vielä päästään ja jaksetaan omin jaloin.

Seuraavana teimme matkan Peruun Inka Trailille. Tällä matkalla patikoimme Machu Picchulle Inkojen tekemiä osittain kivettyjä polkuja. Poluilla oli paljon portaita ja korkeuserot olivat huimia. Kuljimme ylös ja alas vuorten rinteitä, korkein kohta oli n.4000 metrissä. Tällä reissulla Perussa oli valtavia sateita, Machu Picchun lähellä oli ollut maanvyörymä hiukan ennen meidän sinne menoa.
Meidän piti olla pari päivää viidakossa, mutta emme päässeet lentokoneella sinne, kenttä oli suljettu.  Eipä viidakossakaan olisi ollut kivaa. Silloin oleskeltiin miltei vuorokausi koneissa ja kentillä odottelemassa, minne mennään. Jonkin verran sade haittasi meidän vaellustamme, mutta kaikki muu matkalla sujui ihan kivasti.