Perjantai 30.9.2011

Eka viikon arkipäivät ovat kiitäneet hurjaa vauhtia. Sää on ollut ehkä liiankin loistava, lämpöä on päivällä ollut välillä ylikin 35 Celsiusta. Yötkin ovat olleet yli 17, paitsi viime yönä, kun olimme noin 1900 m. korkeudessa Yosamiten nationalparkissa.

Maanantaina majoituimme Uplandiin kauniin järven luo kämppäriin, järjestelimme autoja asumiskuntoon. Illalla Simo Veharanta vaimoineen veivät kahdella autolla meidät pienelle sight seeingille. Käytiin kukkulalla, josta oli upea näkymä kaikkien alueen yli 80 kaupungin yli. Olimme siellä juuri auringonlaskun aikaan ja kun pimeys tulee melko nopeasti, kaikki miljoonat valot näyttivät aika upeilta. Obama oli tullut kylään Hollywoodiin ja sotkenut kaiken liikenteen (varmaankin myös edellisen illan mielettömän moninkertaisen turvatarkastusruljanssin syy LA:n kentällä oli ainakin osittain tämä vierailu). Simo vei meidät kuitenkin jotain ihme reittiä syömään Hollywoodiin erääseen vanhaan amerikkalaistyyliseen ravintolaan. Ei ollut halpa, lihaa oli annoksissa tolkuton määrä, eikä mitenkään kulinaarinen kokemus suomalaiseen makuun (pelkkää mättöä). Aikaero tuntui raskaan aterian jälkeen niin, että oli tosi nuokkuvaa jengiä autoissa kotimatkalla.

Tiistaina käytiin kaupoilla: Kodin perustarvikkeita lisää, sisustusta, ym. Me päätettiin mennä IKEAan, koska tiedettiin, mitä sieltä saa ja päätettiin ottaa myös ne lihapullat, muusit pakkaseen ja puolukkahillo tietysti. Tuli ostettua matot, sohvatyyny, tiskiharja, viinilasit, tarjotin, kynttilöitä jne.ja kahteen perheeseen jakkara, jolla ylettyy paremmin sänkyyn ja yläkaappeihin. Otettiin itsellekin, koska kamalan lentomatkan aikana olin jotenkin venäyttänyt jotain selkä-reisilihaksia.
Käytiin tietysti myös Walmartissa, jossa oli jotain remontin tapaista, eikä saatu edes crockseja,mutta sandaalit, ruokaa ja hyvä USAn karttakirja sentään.

Klo kolmen jälkeen ajettiin Simolle La Vernen kaupunkiin. Osa ukoista lähti ostamaan pre paid liittymiä, mutta palasi tyhjin käsin, koska hinnat olivat niin poskettomia, että tekstaillaan ja hiukan soitellaan halvemmalla omilla liittymillä.

Simo grillasi makkaroita, oli lohta, guacamolea, maissilastuja, mangosalsaa, tuoreita raakoja vihanneksia ja dippikastiketta, jotain cesarsalaatin tapaista, pääruoaksi pihvejä, perunoita, riisiä ym.ja jälkkäri ihanaa omenapiirakkaa jätskin kera. Arvata saattaa, että väki lähti äkkiä nukkumaan, vaikka juomiakin oli riittämiin tarjolla. Tämä lystihän ei ollut tietystikään ilmaista, maksettiin 25 taalaa per lärvi,mutta mitä olisikaan mennyt ravintolassa! USAssa hinnat ilmoitetaan ilman veroa ja sitä ei taas alkuun meinaa millään muistaa. California on myös USAn kalleinta seutua ja hinnat ovat nousseet aikas tavalla viime käynnin jälkeen.


Keskiviikkona aamulla otettiin kuvia vielä Simon pihalla ja sitten kiittelyiden jälkeen lähdettiin pohjoisemmaksi, taas toki kauppojen kautta, koska vielä puuttui yhtä sun toista.

Oltiin yötä vielä koko jengi samassa paikassa lähellä Portervillen kaupunkia. Merkittiin kalentereihin tapaamispaikkoja, jotkut päättivät liikkua kimpassa ja Peter antoi valtavasti vinkkejä ja kaikenkattavia ohjeita kaikille. Ansu ja Petsku huolehtivat kaikista tosi hyvin, onhan joukossa täysin kielitaidottomiakin, mutta kukaan ei ole ekaa kertaa täällä, eikä mitään tumpeloita.

Torstaina vielä aamulla briiffausta ja eikun matkaan. Rovaniemeläiset jäivät toiseksi päiväksi laittamaan kämppäänsä oordninkiin ja hiukan ehkä lepäämään kauniiseen ja kuumaan päivään. Me ollaan joka aamu hiukan järjestelty: Laatikoita on vähän, laskutilaa ei ole missään, mutta kaappitilaa on riittävästi. Ollaan hankittu koreja, ym. joilla saadaan joku tolkku. Nyt vietiin jo sentään kassit ”ulkovarastoon”.

Lähdettiin kohti Yosamiten nationalparkia, mutta poikettiin Fresnon kaupunkiin, joka on tosi kaunis pikkukaupunki. Siellä on hyvä Mexikolaiskauppa – lähinnä ruokakauppa. Ne vihannesosaston hyllyt ovat aivan mielettömät, voi sitä chilien, papujen ja ties minkä (mikkihiirikaktuksenlehtien mm.)määrää! Myös lihaosasto ja pakari ovat tietysti valtavat.

Lopulta ehdittiin Yosamiteen, jossa oli ihan kamalasti ihmisiä: Koululaisia, nuoria ja vanhoja ja jopa keski-ikäisiä lomailijoita. Alf ja Liisa tulivat vastaan ja huudeltiin, että nähdään leirissä.

   

Patikoitiin ihailemassa suuria punapuita, näin myös ihania pikkuoravia, jotka eivät osanneet pelätä ja vilistelivät pitkin puunrunkoja. Kierroksen jälkeen kello oli jo ehtinyt melko pitkälle, alkoi olla kiire sovittuun leiripaikkaan. Ajaessamme sinne päin huomasimme perässä jonkun meikäläisen ja koska meidät oli saavutettu, arvattiin että täytyy olla Ansu ja Petsku, niin olivatkin. Näköalapaikalla päätettiin jatkaa peräkkäin leiriin, mutta kun saavuttiin sinne, se oli täynnä. Ei auttanut muu, kuin ajaa 30 km:n päähän ainoaan paikkaan, jossa oli tilaa. Ilta pimeni, perillä löydettiin kai viimeiset, oikeastaan parkkipaikat, joihin majoituttiin. Syötiin ja istuttiin meillä parin viinilasillisen verran ennen nukkumaan menoa. Aamulla oli puhuttu, että kuka ehtii ekana sovittuun leiriin, varaa paikat muillekin. Tekstiviestit eivät onnistuneet, niinkuin ei puhelutkaan, ei ole kenttää, joten muihin ei saatu kontaktia. Onneksemme Ansu ja Petsku saivat meidät kiinni, ilman heitä olisi ollut tosi vaikeaa löytää leiri.



Perjantaiaamu oli edelleen yhtä upea, kuin muutkin aamut, oli vain viileämpää, koska oltiin kahden kilometrin korkeudessa. Meillä oli lämmitysautomaatti päällä ja se pärähti käymään puoli neljä aamulla. Oltiin niin tokkurassa, että luultiin jonkun käyttävän autoa ihan vieressä. Meidän autolla on ajettu vasta 10000 mailia, eikä lämmitystä ole kukaan käyttänyt, joten se haisee uutuuttaan.

Aamulla saatiin viimeisetkin laatikot järjestykseen, nyt on kivaa, kun tavaroilla on kunnolliset paikat.

 

Lähdimme ihailemaan taas maisemia, joita on vaikea sanoin kuvailla, kuvista saa jonkinlaisen käsityksen. Käveltiin katsomaan putouksia, mutta koska täällä on niin mielettömän kuivaa, vesi on ehtynyt. Kesäkuussa Islannissa nähtiin putouksia, mutta siellä ei ollut puita!

  

Jatkettiin lounaan jälkeen matkaa itäänpäin. Metsää hoidetaan nationalparkissa polttamalla. Meidän matkan varrella oli tällainen alue: Liekkejä ihan tien vieressä, kuumuus valtava. Autoja vietiin johtoauton viemänä letkana alueen poikki. Savunhaju kesti oikeastaan koko päivän autossa. Tie kävi yli 3060 metrissä ja nyt olemme Yosamiten ulkopuolella leirissä myös myös melkein yhtä korkealla, päivälläkin piti olla pitkähihaista yllä ja nyt illalla lämmitys päällä. Ulkona näyttää olevan 6,1 celsiusta. Oli tarkoitus olla melkein Mono-Laken lähellä leirissä alempana, mutta se oli jo suljettu. Päätimme sitten ajaa takaisin päin yli tuhat metriä korkeammalle, koska tiesimme sen leirin olevan auki.