Tiistai 4.10.2011

Sunnuntaina aamulla koettiin positiivinen yllätys, kun saimme 50% alennuksen annual passilla tältä national park leiriltä. Annual pass on pääsylippu kaikkiin national parkeihin ja niissä oleviin museoihin.Se on perhekohtainen vuoden voimassa oleva kortti, hinta 80 taalaa.

Lake Tahoe on kaunis, iso järvi, rantatien varrella on paljon upeita huviloita, laitureita, joiden päissä katettuja istuinpaikkoja ja mm. purjeveneitä näkyi paljon järvellä.





Matkaa jatkettiin Nevadan puolelle Renon kaupunkiin, jossa ajeltiin kaupungilla edes takaisin. Näytti oikein kivalta, jopa kauniilta kaupungilta. Kaupungin ulkopuolelta löytyi megasuuri ruokakauppa, bulkkituotteita ei olla ennen nähty missään tällaisia määriä. Ostettiin valmisruokaa: Kanaa ja paistettuja perunoita, joita sitten syötiin pariinkin kertaan. Amerikkalaiset tekevät pitkiä työpäiviä matkoineen ja varmaan monessa perheessä koko viikon ruokaostokset hoidetaan sunnuntaina. Hedelmissä ja vihanneksissa hinnat ilmoitetaan lB:nä eli paunoina, ei kilohintoina, se hiukan hämää eurooppalaisia. Jenkeissä hinnat ovat myös aina ilman veroa, se lisätään vasta loppusummaan, Nevadassa veron osuus on huomattavasti alhaisempi, kuin Californiassa.


Lähdimme ostokset tehtyämme ja syötyämme takaisin Californian puolelle Susanvilleä kohti. Rajalla jouduttiin tarkastusasemalle, jossa kysyttiin mistä tulimme, onko meillä elintarvikkeita, hedelmiä tms. Kirkkain silmin kerroimme, ettei meillä mitään ole ja saimme jatkaa matkaa. Sanottiin tietysti, että Finlandiasta ollaan tultu LA:n kautta ja oltiin hyvin viattomia. Siellä kaupan pihalla kun näytti siltä, että siellä oli paljon asiakkaita juuri Californiasta ja heidän kärrynsä olivat kukkuroillaan. Aika hassua, ettei saa tuoda Californiassa kasvatettuja appelsiineja takaisin!


Olimme matkalla Crater Lakelle Oregoniin, mutta sunnuntai-illaksi ajettiin matkan varrella olevalle Lava Bed alueelle yöksi. Laavakenttien katselemisesta ei siis oltu saatu tarpeeksi Islannissa. Täällä on hiukan erilaista, laavassa kasvaa ruohoa, jonkin verran on puustoa ja pensaita. Alueella on paljon luolia, katacombeja ym. Kauaa ei näitä ihmetelty, vaan jatkettiin eteenpäin Oregoniin Klamath Fallsiin, jossa tietty taas kauppaan, lähinnä jauhoja, sokeria, kauraryynejä yms. ostamaan. Tuli kuormaan teflon pannu, yksi matto lisää ja lenkkarit. Aikaa kaupoissa kuluu hiukan liikaa, kun ovat niin suuria. Ilma oli muuttunut sateiseksi, lähellä Crater Lakea olevat kylät näyttivät ikävän rähjäisiltä. Majoituttiin Collier Mem. parkiin, jossa oli sopivasti tilaa. Käytiin kävelemässä ja tutustumassa illansuussa vieressä sijaitsevaan museoon, jossa oli vanhoja hirveän isoja metsätyökoneita ja mökkejä, jos jonkinlaisia savupirttejä.


Tiistaiaamuna 4.10. viestiteltiin Ansun kanssa, milloin tulevat ja missä ovat seuraavan yön. Päätettiin mennä samaan leiriin Crater Laken kierroksen jälkeen. Ansu ja Petsku, Alfit ja Vilamaat olivat tulossa rannikolta päin ja me menossa sinne päin.

 




CraterLake on tosi kaunis, valtavan sininen, jyrkät reunat, korkealla yli 2000 metrissä. Puusto on upeaa, paljon erilaisia kuusia, kuin mitä meillä on ja tietysti mäntyjä, melko valtavia. Kierroksen jälkeen lähdettiin eteenpäin, ja White Cityssä tulivat Trastit ja Martineerot vastaan. Huomenna tapaavat sitten Collierilla melkein kaikki.


Viesteissä sovittuun paikkaan tultiin melkein yhtä aikaa kaikki. Se oli ikävä kyllä täynnä ja meidät opastettiin 140 tien varteen Medford Oaksiin. Olipa tosi kivaa taas nähdä muitakin meikäläisiä. Seurustelu vain amerikkalaisten kanssa on tällä kielitaidolla lähinnä sitä, mistä ollaan tultu ja kuinka kauan ollaan ja have a nice day. Nyt on kuulumisia vaihdettu sateesta huolimatta, ulkona katoksessa, aamulla saadaan lisää vinkkejä Petskulta.